Asiakkaan kokemus lantionpohjan fysioterapiasta ja hypopressive-tekniikasta

31.5.2018 | Sonja Toivola

femihealth Hypopressive

Alla asiakkaan luvalla julkaistu hyvin voimaannuttava kertomus siitä, kuinka virtsankarkailuun on saatavilla apua lantionpohjan fysioterapiasta ja kuinka vuosienkaan jälkeen synnytyksestä ei ole liian myöhäistä tehdä asioille jotain.

“Olin varmasti niin kuin ehkä sinäkin, varuillaan kun tunsi aivastuksen tulevan (näkyykö läpi, onhan vaihtoalushousut mukana?), kauhuissaan kun taapero vetää mukanaan hyppimään trampoliinille innosta kihertäen, välttäen muka-hauskoja tiimihengen kehittämistehtäviä, jossa juostaan ja poljetaan toisen nilkan ympäriltä oleva ilmapallo rikki. Sellainen, joka flunssassa pesee häpeissään housukaupalla pyykkiä, koska yskäkohtauksen kohdatessa on aivan voimaton. Mikään ei estä väistämätöntä lirahdusta kun vedät lipat jäisellä tiellä talvella. Tilanteita on arjessa satoja! Kuinkakohan monta vuotta sitä eläisi vieläkin uskotellen itselleen, että nämä olisivat täysin normaaleja tilanteita?

Liikunnanalan ammattilaisena olen opettanut asiakkailleni lantionpohjaharjoituksia, osaamatta itse jännittää oikeita lihaksia oikeastaan ollenkaan. Kuitenkin jos oikein olen keskittynyt, olen pystynyt (yleensä) demonstroimaan asiakkaille erilaisia hyppyjä tai ponnistusta vaativia liikkeitä ilman virtsankarkailua. Olen pystynyt ryhmäliikuntatunnilla ohjaamaan isoja voimaliikkeitä pitäen housut kuivana—paitsi ennen kuukautisia ja niiden aikana. Sillä asiakkainani on paljon raskaana olevia sekä synnyttäneitä, päätin kouluttautua lisää ja osallistuin tammikuussa Vatsalihasten erkauma-kurssille, jossa sivuttiin myös lantionpohjaa. Kurssiin kuului myös käytännön harjoituksia. En saanut harjoitteissa mitään kontaktia lantionpohjaani. En kerta kaikkiaan osannut eristää vaikka oikeaa puolta ja vetää ylöspäin ristikkäiseen suuntaan. En vaikka miten yritin.

Varasin melkein siltä istumalta ensikäynnin äitiysfysioterapiaan. Ehkä voisin vihdoin löytää lantionpohjani, vaikka synnytyksestä onkin jo neljä vuotta. Ehkä sittenkin minun pitäisi pystyä tekemään yksinkertaisia harjoituksia—ja harjoittamaan ammattiani ilman, että treenikassi täyttyy vaihtovaatteista virtsankarkailutilanteita ennakoiden. Ja ilman muuta, että pystyn ohjaamaan asiakkaille harjoituksia, osaten ne myös itse ja auttaa myös muita rikkomaan hiljaisuus ja purkamaan häpeää.

Fysioterapiassa kerroin taustastani ja huolestani, etten oikeastaan saa tuntumaa lantionpohjaan ollenkaan. Nolotti. Ultraäänessä näkyi jotain värähtelyä oikeaan suuntaan, Jessss! Ehkä tilanne ei olekaan täysin toivoton. Mutta en pysty tekemään nopeita supistuksia, värähtely kestää sekunnin murto-osia. Kokeillaan eri asennoissa. Ei mitään. Polviseisonnassa en löydä lantionpohjaa enää ollenkaan. Lannistun.

Fysioterapeutti Sonja Toivola opettaa minulle hypopressive-tekniikkaa. Hallitsen kehoni hyvin, saan rintakehän hyvin liikkelle. Tunnen alipaineen vatsassa, mutta en sen enempää tuntemuksia lantionpohjassa. Terapeutti vakuuttaa, että säännöllisellä harjoittelulla tekniikka tuo tuloksia. Olen skeptinen, mutta sitoudun hoitoon. Jo bussimatkalla töihin huomaan pystyväni supistamaan lantionpohjaa huomattavasti helpommin. Yllätyn postitiivisesti. Tulevien viikkojen aikana huomaan löytäväni vähitellen tuntumaa lantionpohjaan harjoituksen aikana lisääntyvissä määrin. Aivastuksesta ei välttämättä seuraa lirahdusta, tai ainakin nesteen määrä pienenee huomattavasti.

Seurantakäynnillä n. kuuden viikon jälkeen ultraäänessä näkyy jo huomattava noste lantionpohjassa ainakin hypopressiven aikana. Olen todella yllättynyt! En siis ole kuvitellut kehitystä! Saan lisää liikkeitä. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana huomaan mm. seuraavaa: dramaattinen ero pidätyskyvyssä eri kierron vaiheissa ponnistuksen aikana pienenee, ja on jopa lähes yhtä hyvä. Ponnistaessa ei lirahda. Pystyn kuukautisten aikana tekemään hallittuja hitaita supistuksia ja rentoutuksia lantionpohjaan. Pystyn tekemään nopeita, teräviä supistuksia ja jännitys tuntuu ihan eri tavalla koko lantion alueella, eikä vain emättimessä. Saan jatkuvasti enemmän tuntumaa, voimaa ja pystyn pitämään supistuksen pidempään. Saan tyhjennettyä rakon kerralla, eikä virtsaamisen jälkeen jää enää pissahätä— enkä käy läheskään niin usein enää vessassa kuin aikaisemmin (en ollut edes ajatellut asiaa ennen kuin huomasin muutoksen)! Orgasmit ovat vielä voimakkaampia ja mielihyvä vain lisääntynyt. Pystyn ottamaan lenkillä juoksupyrähdyksiä ilman pelkoa ja tuntemaan suorastaan voimaa ja tukea lantionpohjassa. Nämä muutokset vain muutamassa kuukaudessa!

Lantionpohjamatkani on vielä kesken, mutta uskallan vihdoin uskoa siihen, että minäkin voin vielä rakastaa lantionpohjaani ja löytää aivan uskomatonta voimaa, joka kantaa ja ulottuu kaikille elämäni osa-alueille.”

 

Kiitos, että sain jakaa tämän hienon kuntoutumisen! -Sonja Toivola

 

Lantionpohjan fysioterapiaan voit varata ajan täältä.

Kiinnostuitko hypopressiven tekniikasta? Hypopressiveharjoittelussa opitaan hengitystekniikka, jonka avulla vähennetään vatsaontelon painetta. Harjoitteiden avulla on mahdollista vahvistaa korsettialueen syviä lihaksia, vaikuttaa vatsalihasten erkaumaan ja nostaa lantion alueen elimiä esim. laskeumien hoidossa. Hengitystekniikkaan pohjautuvasta Low Pressure Fitnessistä voit lukea lisää täältä.

Sonja ja Ira pitävät LPF hypopressiven tekniikasta workshopin kesäkuussa 14.6. klo 16.30-18.00 ja Iralla on myös ryhmä alkamassa kesäkuussa 20.6. alkaen (5x). Workshopin jälkeen ryhmään on helppo osallistua.

#hypopressive #lantionpohjanfysioterapia #virtsankarkailu  

Sonja Toivola ja hypopressive-tekniikka.