Pieni osa kehoa, suuri vaikutus kehoon, lantionpohjani

20.5.2020 | Tuula Schoultz

Mikä se on? Hihii, onko siitä pakko puhua… Sehän on vain vanhojen naisten virtsankarkailuun liittyvä asia. Näitä ja paljon muita kommentteja olen kuullut puhuessani lantionpohjasta tai lantionpohjan harjoittelusta.

Aihe on erittäin henkilökohtainen ja todella vaiettu. Minä Tuula, olen kouluttaessa tai muuten sopivassa tilanteessa jonkin verran kertonut omista kokemuksistani ja haasteista lantionpohjassani. Viimeinen raskausaikani toi niitä minulle tullessaan. Kuulijat ovat kovin kiinnostuneita, mutta harvoin saan lisäkysymyksiä. Yksityisvastaanotolla ihmiset onneksi uskaltavat alkaa kertoa ja kysyä, mutta sielläkin kuulen usein, että jos et olisi niin helposti lähestyttävä ihminen, niin en kertoisi.

Olen ”koonnut itseni” elämäni aikana monta kertaa uudestaan. Suurin työ on ollut viimeisen ja kolmannen raskauden jälkeen. Näistä haasteista kertominen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvä asia. Ajatus ja häpeän tunne, josta sain itse itseni kiinni, oli, että eihän ammattilaisella voi olla erkaumaa. No, olipa kuitenkin vielä vuosi synnytyksen jälkeen 7cm:n erkauma. Toinen ajatus oli, että eihän ammattilaisella voi olla lantionpohjan haasteita. No, olipa kuitenkin, ja lopulta kävin läpi laskeumaleikkauksen, koska joustava kehonkoostumukseni ei jaksanut viimeistä raskautta venyttymättä. Usein kohtaan myös ajatuksen, että ammattilainenhan osaa liikkua täydellisen sujuvasti. No, opettelin uudestaan kävelemään keholle terveellisellä tavalla, koska raskausaika oli tehnyt niin suuret muutokset kehooni.

Viisi vuotta synnytyksen jälkeen voin todeta koonneeni itseni toiminnallisesti erittäin hyvään kuntoon. Pystyn tekemään töitä ja liikkumaan haluamallani tavalla. Jossain kohtaa kuitenkin havahduin jälleen elämässäni tapahtuneisiin suuriin muutoksiin, josta syystä vanha tuttu kehonkäyttö teki paluutaan. Tunnistatko sen ryhdin, jossa rinta rottingilla mennään ja todetaan, että antaa tulla mitä vaan, kyllä minä selviän. Niin sanottu ”takakireys” teki hyvää vauhtia paluuta kehooni.

Nykyisin en enää elämässäni yritä selvitä yksin, vaan osaan pyytää apua. En siis ollut tällä kertaa tullut kuin pieneltä osalta “takakireäksi”, lantionpohjastani. Vähitellen tunsin pahenevaa kipua oikeassa lonkassa kyljellään nukkuessani. Mieluummin laitoin tyynyn jalkojen väliin, jotta polveni ei painunut patjaa kohti, vaan sain jalan pysymään linjassa lonkan kanssa. Koitin vapauttaa pakaran seutua, selän lihaksia ja oikeastaan koko alaraajan lihaksistoa. Kun sitten pyysin kollegaani Ira Rissasta tarkistamaan lantionpohjan tilanteeni, en olisi voinut kuvitella niin suurta muutosta lonkan seudussani. Tiedänhän minä, että keho on kokonaisuus, mutta silti yllätyin lantionpohjan manuaalisen hoidon vaikutuksista. Kehonkoostumukseni on joustava ja siitä syystä kuvittelin lantionpohjassanikin olevan ennemminkin löysyyttä kuin kireyttä. Yllätys oli aikamoinen, kun Ira tutki ja hoiti manuaalisesti lantionpohjaani ja pakaraan asti ylettyvästä lihaksesta löytyi todellinen kireys. Iran lempeissä käsissä kireyden hoidon aiheuttama kipu ei ollut millään tavalla liikaa, vaan päinvastoin helpottavaa. Kireys myös helpotti nopeasti, jonka jälkeen koko ristiluun/lantion alueeni pääsi rentoutumaan.

Suurin yllätys minua odotti kuitenkin aamulla. Olin nukkunut läpi yön heräämättä kipuun, tarvitsematta tyynyä polven alla. Aamulla laitoinkin Iralle viestin: ”Kiitos, kiitos, kiitos. Teen aamutoimia onnenkyyneleet silmissä. Olen saanut nukkua täyden yön kivutta. Kiitos hoidosta.”

En voi tässä kohtaa sanoa oireiden enää aiheutuneen raskaudesta. Siitä on jo viisi vuotta aikaa. Olin saanut lantionpohjani ylijännitystilaan ihan muulla elämällä. Nyt onneksi tunnistin tarpeen ja sain avun. Keho muuttuu ja apua kannattaa hakea.

Lantionpohjan haasteet voivat olla moninaisia. Lantionpohjan haasteet ovat kovin vaiettuja. Ammattilaisten suusta olen kuullut, että pitäisihän minun tämä tietää. Toinen kuulemani lause on, että vaikka tiedän mitä pitäisi tehdä ja olen tehnytkin, en kehtaa kertoa, ettei oma kehoni palautunutkaan synnytyksestä luonnostaan. Meillä jokaisella on elämä, meillä jokaisella on kehonkoostumus, me jokainen olemme kokonaisuus. Meistä kukaan ei hyödy itsensä soimaamisesta. Meistä jokaista hyödyttää itsensä lempeä kohtaaminen ja avun pyytäminen.

Toivottavasti mahdollisimman moni myös uskaltaa pyytää apua, kokematta siitä häpeää tai riittämättömyyttä. Kohti lempeää itsensä ja toisten kohtaamista lantionpohjassa ja kokonaisuutena.