Epätoivosta kiitollisuuteen

25.11.2020 | Ira Rissanen

Viisi kuukautta toisen synnytykseni jälkeen olin melko epätoivoinen liikuntakykyni suhteen. Olen ammatiltani liikunnan- ja terveystiedon opettaja, ja koko elämäni ajan tottunut liikkumaan monipuolisesti. Siksi toimiva kehoni on ollut paitsi keskeisin työvälineeni myös harrastusteni mahdollistaja. Raskaat raskausajat sekä rajut synnytykset olivat jättäneet jälkensä kehooni fyysisesti (toki psyykkisestikin, mutta se on toinen juttu): ensimmäinen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja toinen episiotomiaan, repeämään ja istukan käsinirrotukseen. Viisi kuukautta toisen synnytyksen jälkeen en edelleenkään kyennyt tekemään mitään pienintäkään tärähdystä aiheuttavaa, esim. ottamaan muutamaa hölkkäaskelta ilman heti alkavaa pullotuksen tunnetta lantiossa ja virtsan karkaamista tai nousemaan sängystä muuten kuin kyljen kautta ylös. Onnekseni löysin Iran vastaanotolle!

 

Ensikäynnillä Ira tutki ultraäänellä vatsalihasten erkaumaa ja lantionpohjan aktivoitumista. Lantionpohjaa tutkittiin myös sisätutkimuksella. Kaikki tutkimukset olivat itsellekin todella avartavia. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ollut yllätys, että repeämä-/episiotomia-arven puolelta lantionpohjan lihasten aktivoituminen oli lähes olematonta. Tutkimusten lisäksi Ira käsitteli manuaalisesti kiristävää sektioarpea sekä pallean seutua. Lopuksi sain muutaman kotiharjoitteen ja uusi aika sovittiin kuuden viikon päähän. 

Toisella käynnillä alkututkimusten yhteydessä huomattiin, että jo pieni ja säännöllinen harjoittelu oli saanut muutoksia aikaan: erkauma oli kaventunut ja lantionpohja aktivoitui paremmin. Lantionpohjaa treenattiin sekä erilaisilla voimaharjoitteilla että hypopressive-tekniikalla. Jälkimmäisessä tarkoitus on saada painetta pois lantionpohjasta tietynlaisella hengitys-/liikeharjoituksella.

Nyt vuoden säännöllisen harjoittelun jälkeen Ira sai ”päästää minut vapaaksi”.  Vaikka korona-aika toi myös fysioterapiaan omat haasteensa, niistäkin selvittiin: kun kasvokkain tapaaminen ei ollut mahdollista, tapasin Iran muutaman kerran netin välityksellä. On uskomatonta, miten tarkasti Ira pystyi ohjaamaan videokuvankin välityksellä. Vaikka online-tapaaminen ei tietenkään ollut sama kuin kasvokkain tapaaminen niin olen todella tyytyväinen nykyajan tekniikkaan. Se mahdollisti kuntouttavan harjoitteluni jatkumisen ja nyt syksyllä, kun jälleen pääsin tapamaan Iraa vastaanotolle, saimme yhdessä todeta, että erkauma on lähes poissa eikä lantiossa ole enää pullotuksen tunnetta

Alun tapaamisissa tavoitteeksi asetettiin nousujohteisuus: liikkeiden vaikeutuminen erkauman kaventuessa ja lantionpohjan vahvistuessa. Ensimmäinen kuva ensikäynnin helposta harjoitteesta kylkimakuulla, toinen kuva vajaa vuosi kuntoutusta takana.

Voi kun jokaisella synnyttäneellä olisi mahdollisuus päästä äitiysfysioterapeutin vastaanotolle. Lääkärin tekemä jälkitarkastus oli ainakin minulle kuin pieni muumilaastari isoon haavaan ja neuvo ”treenaa lantionpohjan lihaksia” oli yhtä tyhjän kanssa. Miten niitä oikeasti treenataan? Neuvolasta saatu kolmen liikkeen moniste ei paljon lämmittänyt edes liikunta-alan ammattilaista. Nyt äitiysfysioterapiaan pääsevät ne, ketkä pystyvät sen itse maksamaan. Olen äärettömän kiitollinen, että minulla se mahdollisuus oli. Yhdet elämäni parhaiten käytetyt eurot! Elämänlaatuni koheni huomattavasti vuoden aikana, enkä tarkoita ainoastaan fyysistä kuntoutumista vaan myös sitä seurannutta psyykkistä hyvinvointia. Kiitos Ira!

 

Olen jälleen päässyt lenkkipoluille, pystyn loikkia, hyppiä ja treenata vatsalihaksia ilman laskeuma-oireita tai vatsan pullotusta. Miten mahtavaa!